Oon alunperin paljasjalkainen lappilainen, elänyt siellä yli 20 vuotta elämästäni ja opiskelujani varten muutin elokuussa 2016 Hämeenlinnaan. Veri on aina vetänyt ulkomaille ja kohti seikkailuita, uusia kulttuurikokemuksia ja tuntematonta. Oon spontaani, yllytyshullu, rupeen hölmöihin juttuihin kokemusten houkuttelemana ja äänekäs persoona. Lähen tällasiin pöhköihin juttuihin usein extempore, ajatuksella "hei vähän siistii", ja sit jo mennäänkin.
Mä asun kahden sekarotuisen koirani kanssa, joista seikkailuni ajan pitää huolta mun sisko poikaystävänsä kanssa. Tekee ihan hyvää koirille vähän leikkiä perhettä, me kun on aina asuttu kuitenkin kolmestaan. Mun pikkutytöt, mäyräkoiramix Nelli sekä Kreikan rescue Mila, on vähän turhankin kiinni mun housunlahkeissani. Eroahdistuksesta ei onneksi kärsitä mut vähän turhan tiukasta napanuorasta. Musta tuntuu et mäkin oon vähän turhan kiinni koirissani, joten tää seikkailu tekee ihan hyvää meille kaikille.
Syy miksi mä lähden, on hyvinkin yksinkertainen. Mulla ei oo helvetinkään hajua siitä, kuka mä oon ja mihin mä kuulun. Toki seikkailu maailmalla on uskomaton kokemus ja tuun kasvaan tällä reissulla henkisesti niin isoksi, etten mahdu meidän kotikodin takaterassin tuplaovista sisään. Mut kaikkein eniten mä oon tullut selvittään sitä, mihin mun juuret oikeesti kuuluu. Mä rakastan suuria kaupunkeja, mä rakastan Lappia ja sen yksinäisiä vuoria metsineen, mä rakastan Suomea mutta mä rakastan myös Britannian kulttuuria ja upeaa luontoa. Poden siis suuren luokan identiteettikriisiä, ja en ees haluu alottaa tuskailua mun ammatinvalintakriisistä. Kun en nyt sit kuitenkaan tiiä että mitä mä haluun tehä isona.
Luette siis tällasen rentsin lappilaisen blogia, johon toivottavasti muistan ja ehdin päivittää seikkailuistani. Oon vanha bloggaajamuija, ja totta puhuen on ihanaa palata bloggailun pariin.
hugs and kisses,
Veera
